No, en halunnut jäädä San Joséseen, joten otin riskin ja liityin joukkoon. Oltiin Tamarindo nimisessä superturistipaikassa siis sunnuntaihin asti. Sitä kutsutaan myös nimellä Tamagringo (gringo=jenkki), koska se on täynnä jenkkejä. Paikallisesta meiningistä ei juuri pääse nauttimaan, mutta vastapainona on se, että alue on suhteellisen turvallinen, palvelut toimivat ja ravintoloiden taso voittaa San Josén tarjonnan. Joten ehkä mulla oli sitten loppujen lopuksi ihan otollinen seurue tutustua tällaiseen jenkkipaikkaan. Päätin olla marmattamatta ja antauduin mukaan amerikkalaiseen lomailuun; syötiin aamupalaksi pannukakkuja, lounaaksi pähkinävoi-marmeladivoileipiä ja illalliseksi hampurilaisia.
Rannat oli varsin hyvät, erityisesti surffaukselle, jota en tosin VIELÄ ole päässyt kokeilemaan, mutta tarkoituksena olisi. Atenaksen kanssa käytiin päivän reissulla jonkin matkan päässä Playa Conchalilla. Se on tähän asti kaunein näkemäni ranta Costa Ricassa. Hiekan sijaan ranta oli nimensä mukaisesti simpukankuorisilppua.
Atenas, siis se kenen poikaystävä kuoli Meksikossa meidän Bocas del Toron reissun aikana, oli nyt ensimmäistä kertaa mukana reissaamassa Bocasin jälkeen. Ja olihan se aika vaikeaa. Atenas kaipaa Meksikoon ja itkeskelee vähän väliä eikä tunnu oikein olevan läsnä. Atenaksen poikaystävä kuoli siis auto-onnettomuudessa Meksiko Cityssä kaksi kuukautta sitten. Luultavasti se, mitä tässä onnettomuudessa tapahtui, ei tule koskaan selviämään, koska onnettomuuskuskin perheellä on niin korkea-arvoisia sukulaisia. Perhe väittää, että kyydissä ollut 14-vuotias tyttö, joka myös menehtyi, olisi ollut kuskina, vaikka kaikki tietävät että kuskina oli hänen isosiskonsa. Näin hänen isosiskonsa säästyy vankilalta ja kovilta vahingonkorvauksilta. Matkan varrella on lukuisia turvakameroita joista asian voisi tarkistaa ja onnettomuuden kulku selvittää, mutta yksinkertaisesti mitään ei vain tapahdu ja kaikki tietävät, että se johtuu tämän perheen suhteista hallituksessa oleviin poliitikkoihin. Atenas sanoi, että epätietoisuus siitä mitä tuon yön aikana tapahtui on melkein kaikista riipivintä ja ettei hän usko, että asia tulee ikinä selviämään, ellei tämä kuski jostain syystä halua itse tunnustaa.
Tästä onnettomuudesta ei voi olla tulematta mieleen se suomalaisen ihmisoikeustarkkailijan murha Oaxacassa viime viikolta. Kun olen kertonut tästä meksikolaisille kavereilleni, he sanovat, että ei ole mitään mahdollisuutta, että murhaajat saataisiin kiinni. He sanovat, että Oaxacan alueella on jo pitkään ollut levotonta, ihmisiä kuolee kokoajan ja Oaxacan paikallishallitus on mukana näissä sotkuissa. Ja jos joku nyt kiinni napattaisiin kansainvälisen paineen takia, niin se ei olisi ainakaan se oikea rikollinen, vaan joku sijaiskärsijä. Mielestäni on hyvä, että Suomen valtio lähetti Meksikolle nootin asian selvittämiseksi. Halonen, Stubb ja Suomen suurlähetystö Meksikossa olivat käsittääkseni reagoineet asiaan varsin nopeasti. Olen kuullut, että monet kansainväliset järjestöt ovat seuranneet jännityksellä Suomen toimintaa tämän asian suhteen, koska tähän mennessä ”kv-silmillä” on ollut turvattu asema Meksikossa ja jos Suomi ei olisi reagoinut asiaan ripeästi, saattaisi monien muidenkin aktivistien tilanne paikalla vaarantua entisestään.
Aah, ihan sairaan monimutkaista ja likaista hommaa tämä politiikka näissä latinomaissa. Tuntuu siltä, että kun olin Dominikaanisessa vaihdossa, olin vielä niin junnu, että otin kaiken annettuna vastaan ja vain tyytyväisenä porskutin menemään. Nyt ei vaan voi suodattaa kaikkea mitä kuulee ja näkee ja siitä siis tämän ainainen paasaus. Mitä olen itsestäni oppinut tämän vaihdon aikana, on se, että en ole tarpeeksi idealisti enkä optimisti, että lähtisin tuon suomalaisen aktivistin tavoin parantamaan maailmaa oman henkeni uhalla. Nop. Suomen ongelmat tuntuu paljon ratkaistavimmilta näiden rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti