Playas del Coco

Vietin viikonlopun saksalaisen Wiebken kanssa Tyynenmeren rannalla, paikassa nimeltä Playas del Coco. Siellä oli satanut kolme päivää putkeen ennen kun saavuttiin, kuulemma enemmän kun normaalisti kahdessa kuukaudessa. Sade kuitenkin lakkasi juuri sopivasti samana iltana kun me saavuttiin perille ja koko viikonlopun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, sadekaudesta huolimatta.

Lauantaiaamuna kävin sukeltamassa suunnitelmien mukaisesti kaksi kertaa. Odotukset eivät olleet huikeat sillä en juuri ollut kuullut kehuja Costa Ricassa sukeltamista. Näkyvyys oli surkea, noin 5 metriä Bay Islandsin 20 metriin verrattuna, joten se toi oman uuden lisänsä sukellukseen. Sanotaan, että Karibialla on paljon värejä ja kauniita koralleita ja Tyynellämerellä elämää. Nähtiinkin aika paljon kaikkia eri mereneläviä. Paras oli tietysti White Tip hai joka uiskenteli rauhassa meidän vieressä. Kirkkaana kakkosena tulee iso rausku. Sitten nähtiin useita erilaisia murenoita kaikissa eri väreissä, paljon pallokaloja, yksi pieni mustekala, hummeri ja sitten myös isot parvet joitain muita ei-niin-hämmentäviä kaloja. Oli tosi kaunista uida ison kalaparven keskellä ja kalat kaikissa mahdollisissa eri väreissä ja muodoissa eivät lakkaa ihmetyttämästä. Osa on oikeasti tosi muodikkaissakin kuoseissa…ja osa taas ihan uskomattoman rumia.



Lauantai-iltapäivä ja sunnuntai makailtiin eri biitsejä testaillen ja lueskellen. Luen tällä hetkellä Tolstoin Anna Kareninaa ja olen kyllä ihan koukussa.



Viikonloppuna on myös aika paljon tullut puhuttua Suomeen kun Johannes muutti meidän yhteiseen kämppään, iskällä oli synttärit ja sitten oli se tulivuoren purkaus Guatemalassa. Siis se samainen tulivuori Pacaya missä paistettiin Johanneksen kansa vaahtokarkkeja joku kuukausi sitten, on se, joka nyt on purkautunut Guatemalassa. Pacayalle kiipeäminen ja vaahtokarkkien paisto laavan lämmössä oli kyllä aivan mieletön kokemus, sitä en voi kieltää, muttei näköjään kaikista vakuutteluista huolimatta ihan vaaraton :) Alla pari fiilistelykuvaa.




Elemer, tico joka asuu Helsingissä ja jonka perheen luona nyt asun täällä, tuli viikonloppuna ja toi mulle ruisleipää ja Fazerin sinistä ja vaikka en niitä niin ole kaivannut, niin erinomaiseltahan ne maistuvat. Monesti ulkomailla ollessa syyllistyy siihen, että muistaa vaan kaikki Suomen parhaat puolet: kauniin, puhtaan luonnon, turvallisuuden, tasa-arvon, loogisuuden, toimivan joukkoliikenteen etc. Ele kuitenkin tuli tänne ihan hajonneena ja Suomeen lopen kyllästyneenä ja sanoi, ettei millään haluaisi palata enää. Ja tottaha se on, että vaikka se hyvä maa onkin, niin ei tietenkään missään nimessä täydellinen. Sitä etsiessä…