Pura vida en San José

Ok, päivitän nyt blogia jo paremmilla fiiliksillä. Tuli itse asiassa vähän huono omatunto kun viitinkin valittaa noin paljon tuossa viimeisessä postauksessani. Tsillailen täällä ihanteellisessa ilmastossa toisella puolen maapalloa mielenkiintoisten ihmisten ympäröimänä, eikä paljon stressi paina ja mie vielä viitin avautua noin urakalla, hohhoijaa.. no, toivottavasti ei tule enää samanlaisia postauksia, pahoittelen :)

Huomenna on mun ensimmäinen esitelmä koulussa ja olen sitä väkertänyt tässä viimeiset päivät ihan urakalla. Vähän tuo neomarxismin teorioiden avaaminen luokan edessä espanjaksi jännittää, mutta eiköhän se siitä. Saan aina niitä ulkomaalaispinnoja kuitenkin :) Huomenna kun esitelmä on ohi niin ajattelin painella rannalle loppuviikoksi, luultavasti tällä kertaa Tyynenmeren puolelle.

Mikä viimepäivinä on ollut parasta, on se, että alan pikkuhiljaa tutustua noihin paikallisiin luokkakavereihini. Täällä on oikeasti paljon vaikeampi saada uusia kavereita paikallisista mitä Dominikaanisessa. Ihmiset eivät ole niin päällekäyviä, puheliaita ja välittömiä. Välillä meininki muistuttaa enemmän Suomea mitä ajatusta lattareista. Dominikaanisessa kun ensimmäisinä koulupäivinä olin koulun keskipiste ja kaikki halusi vuorotellen jutella, niin täällä saa itse hakeutua juttelemaan muiden kanssa. Toisaalta on ihan kiva, että saa olla vähän rauhassa, mutta toisaalta vähän vaikeampi tutustua ihmisiin.

Vaikka Costa Rica on yksi Latinalaisen Amerikan vakaimmista ja kehittyneimmistä valtioista, on täällä tosi moni asia edelleen aika rempallaan. Yksi niistä on esimerkiksi niinkin perustava juttu kuin demokratia. Keski- ja yläluokka kyllä puhuvat paljon politiikasta ja tiedostavat puolueiden väliset erot, mutta sitten on ne köyhät, yhteiskunnasta uloslyödyt, joilla on kyllä äänestysoikeutensa, mutta joka on niiltä monin tavoin poisostettavissa. Alaluokka on puolueille tärkeä äänestysjoukko..ja monesti myös valitettavan helppo.

Luis, yksi valtio-opin opiskelija, kertoi kuinka niillä on ollut semmoisia harjoittelujaksoja missä ne ovat käyneet tutustumassa näille köyhille aluille (esim. aikaisemmin blogissani mainitsema Limonin alue), missä joka vaalien alla poliitikot käyvät käytännössä ostamassa äänensä. Se tarkoittaa sitä, että halukkaiden äänestäjien nimet laitetaan listaan ja näin he sitoutuvat äänestämään sopimuksen toista osapuolta, presidenttiehdokasta tai puoluetta. Tästä vastalahjaksi he saavat milloin mitäkin: polkupyörän, rakennustarvikkeita, ruoka- tai muun avustuspaketin yms. Ja näille köyhille, joilla ei ole edes lattiaa kodissaan, sellaiset avustuspaketit ovat tietysti onnenpotku. Kun asiat eivät äänestämällä kuitenkaan miksikään heidän kohdallaan muutu, vaikka vallassa olisi mikä tahansa puolue, niin tämä on nopea keino vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin. Tällaiselle demokratialle on espanjaksi oma sanansakin: democracia clientista, vapaasti käännettynä asiakasdemokratia ja vaikuttaa siltä, että hyvin tunnettu demokratian muoto koko mantereella. Tämä on yksi syy siihen miksi kehitysapu ja muu rahavirta ulkomailta ei missään nimessä saisi mennä suoraan valtiolle vaan läpinäkyvien organisaatioiden kautta maahan jollain muulla tavalla.

Näin toimii demokratia siis Costa Ricassa, jossa vaaleja pidetään rehellisinä ja valtiota demokraattisena. Voin vaan kuvitella mitä demokratia tarkoittaa maissa jotka kansainvälisestikin on leimattu epädemokraattisiksi. Tai sitten tuossa maailman suurimmassa demokratiassa, Intiassa, jossa ihan kaikki on kaupan. Luettiin Guatemalan matkan aikana Johanneksen kanssa aika hauska kirja. Semmoinen kuin Aravid Adigan Valkoinen tiikeri. Siinä vähän ohimennen kuvattiin näitä Intian katastrofaalisia vaaleja jotka ovat lähinnä demokratian irvikuva. (Hyvä kirja muuten, suosittelen).

Täytyy sanoa, että oikeastaan nyt vasta ymmärrän ehkä vähän konkreettisemmin sen, mitä halutaan sanoa sillä, että demokratia on huonoista vaihtoehdoista paras tähän mennessä keksitty valtion hallintomuoto.

Jep, sellaista tällä kertaa. Aion painella nyt päikkäreille.. Palataan asiaan ensi viikolla! Niin ja hyvää vappua Suomeen! Juokaa simaa ja syökää munkkeja :)

PS. Sain seuraa New Yorkiin heinäkuussa! Se varmistu tänään, kun Mildred sai ostettua sen lentoliput, jei.