Yleistä höpinää

Tieto lisää tuskaa! Olen vältellyt huoneeni siivoamista jo vähän liian pitkään, koska en uskalla liikutella huonekaluja ja nähdä mitä niiden alta löytyy. Samoin välttelen viimeiseen asti yöllä vessassa käymistä ja valojen päälle laittamista. En vain halua TIETÄÄ mitä elämää huoneessani liikkuu. Rapina, kiipeämisen äänet, hiirten vinkuna, seinän sisästä tuleva hiekka ja ne muutamat torakat jotka olen tavannut huoneestani kertovat ihan tarpeeksi siitä, että eläimiä löytyy vaikka muille jakaa.

Huolimatta kaiken maailman eläimistä ja tylsästä ruokakulttuurista, on elämä San Josessa alkanut rullata jo aivan uudella tavalla tuon keskivaiheen kriisin jälkeen. Olen havahtunut siihen, että sama, joka päivä toistuva ruoka perustuu yksinkertaisesti sen edullisuuteen. En ole nyt ihan varma tästä, mutta monen tietolähteen mukaan costaricalaisen keskipalkka on jotain 250 dollaria kuukaudessa, eli noin 200 euroa. Tällä palkalla ei paljon juhlita muuta kuin riisillä ja pavuilla. Tuntuu, että noiden lisäksi monet ruoat on samoissa hinnoissa mitä Suomessa. Ok, käyn kaupungin kalleimmassa kaupassa, mutta silti! Ostin eilen patongin, vastapuristettua appelsiinimehua ja pussillisen omenoita ja ne maksoivat yhteensä noin 10 euroa. Ja esim. tonnikalapurkki, kaupasta huolimatta, on kahden euron tuntumassa. Siis kalliimpaa kuin Suomessa, siitä huolimatta, että ne on yleensä Väli-Amerikassa purkitettuja.

Ei siinä ruoassa mitään muuta vikaa ole (paitsi ehkä jossain, kuten esim. juustoissa) kuin se, että sitä samaa pitää syödä joka päivä. Oikeastihan se on aika terveellistä ja ennen kaikkea tuoretta.

Ruoasta puheen ollen, kun lähikaupasta ostaa cokisen lasipullossa, niin aina kysytään haluanko sen muovipussiin. Siis, että se cokis kaadetaan sinne karkkipussiin ja hörpin sen sitten sieltä. EI KIITOS! Maksan mielelläni pantin ja juon paheeni pullosta.

Joo, ei sen kummempaa tällä erää. Viikonlopuksi ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, kai pysyttelen San Josessa ja yritän vähän tehdä noita kouluhommia.

Loppukevennykseksi postaukselleni vielä vähän latinopoikien pilkkausta. Aina silloin tällöin joku pyytää, että saa ottaa kuvan minusta sen kanssa. Siis varmasti vaan sen takia, että mulla nyt sattuu olemaan vaaleat hiukset. Ja varsinkin jos muuten ollaan tuttuja niin eihän niistä kuvista viitsi kieltäytyä, vaikka kuvauksella onkin hieman arveluttavat motiivit. Tässä yksi noista kuvista ja katsokaa nyt tota tuon ylivakavaa pousaus ilmettä auringon laskiessa selän takana.aaaaaaak..