Perjantaiaamuna saavuttiin Jaimen kanssa kansallispuistoon, päivää muuta luokkaa myöhemmin. Oli hieman kummallista kun koko luokkaa ei näkynyt missään, eikä kukaan metsänhoitajista tiennyt koko porukasta mitään. No, ennakkotietojen mukaisesti lähdettiin kävelemään Playa Naranjolle. Kävelyä olisi ollut yhteensä 18 km, mutta onneksi sama tuppisuu metsänhoitaja otti meidän kaksi kertaa jeeppinsä kyytiin ja ajoi meidät Naranjoon. Pelkästään 6km siinä helteessä oli jo aivan sairaan uuvuttava!
Playa Naranjolla ei ollut ketään, eikä luokkaa näkynyt missään, sen sijaan ihana leiriytymisalue ja 7 km tyhjää rantaviivaa. Odoteltiin luokkaa, nukuttiin päiväunet, bongailtiin eläimiä, vaellettiin vähän lisää ja uitiin. Luokka ei kuitenkaan ikinä saapunut ja me päätettiin kävellä takaisin ennen pimeän tuloa.
Kun saavuttiin ihan lopen uupuneina leiriytymisalueelle takaisin, löydettiin myös muu porukka. He olivat torstai-iltana pitäneet niin isot sammakkohenkiset juhlat, ettei kenestäkään ollut perjantaiaamuna vaeltamaan lähtijäksi. Opettaja oli kuulemma tanssinut sadetanssia (täällä on tosi kuivaa sadekaudesta huolimatta) ja joku oppilaista oli salsannut sammakon kanssa, että semmosta. Meillä kävi siis aika tuuri, ranta oli ehdottomasti vaivan väärti ja matkalla nähtiin apinoita, bambeja, mieletön määrä perhosia, lintuja, koppakuoriaisia (Jaimen suosikkeja), haisunäätä, paljon kuolleita sammakoita, iguaaneja, kalkkunoita…
Väsymyksestä johtuen alettiin heti saavuttuamme valmistua yöpuulle. Pimeän tullen viidakosta tulee kuitenkin aika pelottava paikka,ainakin mulle. Siellä oikeasti suhisee ja aika kovaa. Pari minuuttia leiriytymisen jälkeen joku eläin (varmaan muurahainen) puraisi mua käteen ja ensimmäistä kertaa telttaan mentyäni, patjan paikalla oli mieletön koppakuoriainen, joka kuulemma olisi purrut tosi kovaa jos en olisi sitä huomannut.Olin niin valmis maksamaan omaisuuden siitä, että joku olisi tullut hakemaan mut pois sieltä. Yritin kelata päässäni kaikki mahdollisuudet eri yöpymiseen. Ajattelin mm. odottavani teltan ulkopuolella penkillä istuen auringon nousua. Teltta ei yhtään houkutellut, joka paikkaa väsytti ja nuudelit iltaruoaksi ei paljoa piristänyt. No, loppujen lopuksi ei tarvinnut kovin pitkään harkita sitä istualtaan nukkumista, koska selvisi, että olemme lähdössä joelle sammakkoekskursiolle.
Pikku joki, minne mentiin, oli täynnä sammakoita ja muuta elämää. Oli se aika vaikuttava kokemus kun pimeässä näkyi vaan otsalamppujen lisäksi lukuisten tulikärpästen pyrstöt ja sammakot kurnuttivat toinen toistaan häiriintyneemmin. Opettaja ja jotkut ryhmän pahimmat eräjormat pyydystivät sammakoita muille ihailtaviksi. Mulle ne kaikki olivat semisamanlaisia rupisammakoita, mutta voi sitä hehkutuksen määrää kun aina löytyi joku uusi laji (Aah, miten söpö! Ihana! Täydellinen! Mielettömät räpylät! Ihana väri) jep.jep.
Myös se seikka selvisi käytännössä, että siellä missä on paljon sammakoita, on myös käärmeitä. Opettajan johdolla ihailtiin (kauhisteltiin) yhtä vähän isompaa ja myrkyllisempää ja toista vähän pienempää ja vähemmän myrkyllistä limanuljaskaa. En voi kieltää, että parin tunnin sammakkometsästyksen aikana en olisi pariin kertaan joutunyt asettamaan itselleni vakavasti kysymystä: MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN TÄÄLLÄ?? Hyvä puoli käärmeissä ja metsässä oli se, että joelta kotiuduttuamme ei se oma teltta(tai siis Jaimen mulle lainaaman ja niin pieni, että jouduin nukkumaan polvet koukussa) tuntunut pahalta laisinkaan.
Koska sadekausi on tosiaan myöhässä ja kansallispuisto on rutikuiva, eikä otollinen sammakobongailulle, oli lauantai puhtaasti biitsipäivä. Opettajan johdolla valloitimme pari upeata, täysin tyhjää ja vaikeasti saavutettavaa rantaa, 11 ihmistä saman yliopiston pienen pick upin kyydissä. Illalla syötiin hyvin ja ei paljon muuta. Kaikki harjoittelut eivät kuulemma ole ihan näin rentoja. Tuntui lähinnä hyvin opastetulta, ilmaiselta telttaretkeltä mielettömässä luonnossa. Ja seuraavana päivänä järkyttävä sammakkoseikkailukin vaihtui ainutlaatuiseksi kokemukseksi. Nyt olisin valmis palaamaan telttaretkelle vaikka saman tien.
Keskiiviikkona on toinen sosiologian koe, joten seuraavat päivät menee opiskellen. Täällä Marx on edelleen aika kovassa huudossa ja se on vaan niin tylsäää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti