Saavuttiin eilen iltana Karibian rannalle, pieneen kaupunkiin nimelta Livingston. Tanne ei paase kuin jokea pitkin veneella, tieyhteyksia ei siis ole. Meininki on kuin jossain aivan toisessa maassa verrattuna naihin pariin ekaan viikkoon mitka ollaan viettetty ylangoilla pienissa intiaanikylissa. Taalla on KUUMAA ja KOSTEAA - ja Johannes HIKOILEE. Ihmiset on pitkia, mustia, kova-aanisia ja hirveella egolla varustettuja, siis jotain aivan muuta kuin pienet ja hiljaiset intiaanit. Meininki on aika samantapainen mita Dominikaanisessa. En sitten tieda johtuuko se tasta meresta ja ilmastosta vai suuresta afrovaestosta.
Ollaan taalta vuokrattu pieni bungalow paasiaisen yli. Aiotaan vaan loikoilla riippumatossa, syoda ihania merenelavia ja lueskella, kai joitan lahirantoja pitaisi myos kayda tsekkaamassa. Maanantaina tai tiistaina lahdetaan sitten jo paluumatkalle kohti Costa Ricaa. Tarkoituksena olisi pysahtya viela Hondurasissa, mutta sitten koulu ja arki kutsuu niin mua kuin Johannestakin.
Johannes:
kuuma taalla tosiaan on, mutta merta katsellessa ja riippumatossa loikoillessa olo lahentelee taydellista huolettomuutta. sosiologian kirja sylissa muistuttaa kuitenkin todellisuudesta joka odottaa siella jossain maapallon toisella laidalla. huomenna lahetaan biitsille ja pulahtelemaan karibianmereen, tahan mennessa on tullut uitua vain makeassa vedessa semuc champeyssa, luonnonaltaissa ja luolassa kynttilan valossa.
Kaikki hyvin. Ei tulla paivittamaan blogia varmaan ennen Hondurasia, joten hyvaa paasiaista Suomeen ja hasta luego!
perjantai 2. huhtikuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Kuvia alkumatkalta
Kuvat kertokoon nyt enemman kuin tuhat sanaa, koska ei olla saatu aikaseks paivitella blogia. Tassa joitain kuvia alkumatkalta. Hyvin voidaan. Nyt ollaan Tikalissa, Pohjois-Guatemalassa.
Tikal ja Johannes yhden palatsin paalla.
Semuc Champeyn luonnonaltaat. Sademetsassa vaeltamisen, altaissa hyppimisen ja kylpemisen jalkeen, koettiin viela luolaseikkailu pilkkopimeassa luolassa, jossa vaellettiin kynnttilat kadessa, valilla uitiin ja valilla piti puskea kivien valista ja hyppia kallioilta alas, mieletonta.
Helmi majapaikka Lanquinissa, matkalla Semuc Champeyhun. Kaksikerroksinen vapiseva hokotin toi mieleeni Vatasten rakentaman majan mokkimetsaan, tosin se maja oli paljon tukevampi.
Lomalainen Atitlan jarvella.On ollut aika yllattava huomata, etta taalla on paljon mayoja jotka ei puhu laisinkaan espanjaa. Esimerkiksi Atitlan-jarvi oli semmoinen paikka missa tormattiin pariin kertaan kielimuuriin, joka ei johtunut meidan espanjan vajavaisuudesta. Oltiin melomassa yksi paiva ja meidan piti kysya neuvoa miten paastaan kuumille lahteille. Melottiin yhden hampaattoman intiaaniukon viereen joka oli kalastamassa pienessa neljasta laudasta kootussa paatissaan. Kova oli halu auttaa, mutta ei kylla yhestakaan sanasta saatu selvaa, eika sitten ikina myoskaan loydetty kuumia lahteita.
Markkinakeittio Chichicastenangossa.
Ei niin taydellisen nakoisia, mutta aivan taydellisen makuisia hedelmia Chichin markkinoilla.
Johannes paistamassa vaahtokarkkeja laavan paalla
Pacayaa valloittamassa. Johannes tunnusti myohemmin, ettei uskaltanut seista noin lahella laavaa, siita kyseinen poseerausasento :)
Chicken buss = vanha jenkkien koulubussi maalattuna uusin railakkain varein ja koristeltuna uskonnollisin lausein. Kuva Antiguan bussiasemalta. Chicken bussissa matkatavarat kulkevat katevasti katolla ja kyydissa istuminen muistuttaa lahinna Lintsin vanhaa vuoristorataa.
Antiguan paasiaishulinoita. Myohemmin ollaan paasty toteamaan, etta samantapaiset hulinat on joka ikisessa kaupungissa. Just taalla Floresissakin havahduttiin hotellihuoneessa yhteen kulkueeseen, jossa kannettiin isoa Jeesus-patsasta ja naiset lauloivat valitusvirtta. Pariin kertaan kylla palanut hermot kun pitaa rinkat selassa paasta paikasta A paikkaan B, mutta kaikki tiet on tukittu jollain surevilla mustapukuisilla naisilla, monumenteilla ja violeteilla miehilla.
Johannes ei-niin-tyytyvaisena ensimmaisen yon majapaikassa San Salvadorissa
Tikal ja Johannes yhden palatsin paalla.
Semuc Champeyn luonnonaltaat. Sademetsassa vaeltamisen, altaissa hyppimisen ja kylpemisen jalkeen, koettiin viela luolaseikkailu pilkkopimeassa luolassa, jossa vaellettiin kynnttilat kadessa, valilla uitiin ja valilla piti puskea kivien valista ja hyppia kallioilta alas, mieletonta.
Helmi majapaikka Lanquinissa, matkalla Semuc Champeyhun. Kaksikerroksinen vapiseva hokotin toi mieleeni Vatasten rakentaman majan mokkimetsaan, tosin se maja oli paljon tukevampi.
Lomalainen Atitlan jarvella.On ollut aika yllattava huomata, etta taalla on paljon mayoja jotka ei puhu laisinkaan espanjaa. Esimerkiksi Atitlan-jarvi oli semmoinen paikka missa tormattiin pariin kertaan kielimuuriin, joka ei johtunut meidan espanjan vajavaisuudesta. Oltiin melomassa yksi paiva ja meidan piti kysya neuvoa miten paastaan kuumille lahteille. Melottiin yhden hampaattoman intiaaniukon viereen joka oli kalastamassa pienessa neljasta laudasta kootussa paatissaan. Kova oli halu auttaa, mutta ei kylla yhestakaan sanasta saatu selvaa, eika sitten ikina myoskaan loydetty kuumia lahteita.
Markkinakeittio Chichicastenangossa.
Ei niin taydellisen nakoisia, mutta aivan taydellisen makuisia hedelmia Chichin markkinoilla.
Johannes paistamassa vaahtokarkkeja laavan paalla
Pacayaa valloittamassa. Johannes tunnusti myohemmin, ettei uskaltanut seista noin lahella laavaa, siita kyseinen poseerausasento :)
Chicken buss = vanha jenkkien koulubussi maalattuna uusin railakkain varein ja koristeltuna uskonnollisin lausein. Kuva Antiguan bussiasemalta. Chicken bussissa matkatavarat kulkevat katevasti katolla ja kyydissa istuminen muistuttaa lahinna Lintsin vanhaa vuoristorataa.
Antiguan paasiaishulinoita. Myohemmin ollaan paasty toteamaan, etta samantapaiset hulinat on joka ikisessa kaupungissa. Just taalla Floresissakin havahduttiin hotellihuoneessa yhteen kulkueeseen, jossa kannettiin isoa Jeesus-patsasta ja naiset lauloivat valitusvirtta. Pariin kertaan kylla palanut hermot kun pitaa rinkat selassa paasta paikasta A paikkaan B, mutta kaikki tiet on tukittu jollain surevilla mustapukuisilla naisilla, monumenteilla ja violeteilla miehilla.
Johannes ei-niin-tyytyvaisena ensimmaisen yon majapaikassa San Salvadorissa
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Pacaya-tulivuori ja Chichicastenango
Meidän tulivuorireissu siirtyi päivällä eteenpäin, koska maanantaina kaikki Guatemalan päätiet oli suljettu bussilakon vuoksi. Ei päästy ihan täydellisesti perille siitä, mitä ne bussikuskit vaativat, jotain verotukseen liittyvää johon liittyy myös jonkun bussikuskin surma. No, joka tapauksessa kukaan ei päässyt liikkumaan mihinkään koko pïvänä ja niimpä mekin seilattiin vain Antiguan katuja ihan kyllästymiseen asti koko maanantai.
Tiistaina herättiin sitten kukonlaulun aikaan, että kerettiin nähdä hieman Antiguan ympäristöä. Otettiin tuktuk ja chicken buss pariin lähikylään ja sen jälkeen eksyttiin vielä jollekin luomupähkinätilalle.
Iltapäivällä toteutettiin sitten se tulivuoriseikkailu ja se oli aika uskomatonta! Päästiin kiipeämään 2500 metriä korkea tulivuori Pacaya johonkin 2400 metriin, jossa tuli vastaan ensimmäinen laavavirta. Kengänpohjia poltteli(joillakin ne jopa vähän sulivat) ja kuuma tuuli puhalsi kasvoille. Paistettiin laavan päällä parit vaahtokarkit ja fiilisteltiin. Mieletön kokemus!
Tänäaamuna tultiin hieman mutkien kautta pieneen Chichicastenango-nimiseen kaupunkiin, joka on tunnettu isoista intiaanimarkkinoistaan torstaisin ja sunnuntaisin sekä harvinaisen suuresta intiaanivähemmistöstä, joka on saanut säilytettyä kulttuurinsa harvinaisen hyvin. Täällä on aivan uskomaton tunnelma. Kapeat kadut on täynnä kauppiaita myymässä käsitöitä ja oikeastaan kaikkea mahdollista. Tunnelma on niin vaikuttava, että tulee vaan hiljaisuudessa talsittua katuja edestakaisin.
Kaupungin keskus on valloittajien vuonna 1540 rakentama Santo Tomasin kirkko, joka rakennettiin tietoisesti mayojen silloiselle pyhälle paikalle. Kirkko on vaikuttava jo pelkästään ulkonäöltään, mutta erityisen siitä tekee alkuperäisasukkaat jotka polttavat jotain suitsukejauhoja kirkon rappusilla, mielettömät pääsiäiskoristeet kirkon sisällä, lukuisat kynttilät lattioilla ja kaikesta tästä lähtevä erikoinen haju. Koska ei juurikaan tunneta katolisen kirkon oppeja, ei osata sanoa mitkä rituaaleista ovat kirkon ja mitkä maya-uskontojen ja voi olla, että eivät osaa itsekkään, niin vahvasti katolilaisuus ja maya-uskonnot ovat synkretisoituneet näillä seuduilla aina 1500-luvun alusta alkaen. Superuskonnollista sakkia nämä joka tapauksessa ovat!
Huomenaamuna olisi tarkoitus taas herätä jo ennen kukonlaulua sillä huomiset markkinahulinat alkavat jo aamuneljältä. Suunnitelmissa olisi käydä katsomassa aamujumalanpalvelus sekä kyseisessä Santo Tomasin kirkossa että viereisellä kukkulalla, jossa mayat palvovat jumaliaan, kummatkin toimitetaan kai maya-kielellä.
Markkinoiden jälkeen jatketaan matkaa Atitlan järvelle jossa on tarkoitus oleskella sunnuntaihin asti. Jos joku haluua tuliaisiksi mitä vain intiaanikamaa niin saa toivoa :)
Lataan myöhemmin tänne joitain hienoja kuvia näiltä päiviltä.Tässä nyt yksi kuva kaupungista antamaan vähän ideaa missä ollaan..
Tiistaina herättiin sitten kukonlaulun aikaan, että kerettiin nähdä hieman Antiguan ympäristöä. Otettiin tuktuk ja chicken buss pariin lähikylään ja sen jälkeen eksyttiin vielä jollekin luomupähkinätilalle.
Iltapäivällä toteutettiin sitten se tulivuoriseikkailu ja se oli aika uskomatonta! Päästiin kiipeämään 2500 metriä korkea tulivuori Pacaya johonkin 2400 metriin, jossa tuli vastaan ensimmäinen laavavirta. Kengänpohjia poltteli(joillakin ne jopa vähän sulivat) ja kuuma tuuli puhalsi kasvoille. Paistettiin laavan päällä parit vaahtokarkit ja fiilisteltiin. Mieletön kokemus!
Tänäaamuna tultiin hieman mutkien kautta pieneen Chichicastenango-nimiseen kaupunkiin, joka on tunnettu isoista intiaanimarkkinoistaan torstaisin ja sunnuntaisin sekä harvinaisen suuresta intiaanivähemmistöstä, joka on saanut säilytettyä kulttuurinsa harvinaisen hyvin. Täällä on aivan uskomaton tunnelma. Kapeat kadut on täynnä kauppiaita myymässä käsitöitä ja oikeastaan kaikkea mahdollista. Tunnelma on niin vaikuttava, että tulee vaan hiljaisuudessa talsittua katuja edestakaisin.
Kaupungin keskus on valloittajien vuonna 1540 rakentama Santo Tomasin kirkko, joka rakennettiin tietoisesti mayojen silloiselle pyhälle paikalle. Kirkko on vaikuttava jo pelkästään ulkonäöltään, mutta erityisen siitä tekee alkuperäisasukkaat jotka polttavat jotain suitsukejauhoja kirkon rappusilla, mielettömät pääsiäiskoristeet kirkon sisällä, lukuisat kynttilät lattioilla ja kaikesta tästä lähtevä erikoinen haju. Koska ei juurikaan tunneta katolisen kirkon oppeja, ei osata sanoa mitkä rituaaleista ovat kirkon ja mitkä maya-uskontojen ja voi olla, että eivät osaa itsekkään, niin vahvasti katolilaisuus ja maya-uskonnot ovat synkretisoituneet näillä seuduilla aina 1500-luvun alusta alkaen. Superuskonnollista sakkia nämä joka tapauksessa ovat!
Huomenaamuna olisi tarkoitus taas herätä jo ennen kukonlaulua sillä huomiset markkinahulinat alkavat jo aamuneljältä. Suunnitelmissa olisi käydä katsomassa aamujumalanpalvelus sekä kyseisessä Santo Tomasin kirkossa että viereisellä kukkulalla, jossa mayat palvovat jumaliaan, kummatkin toimitetaan kai maya-kielellä.
Markkinoiden jälkeen jatketaan matkaa Atitlan järvelle jossa on tarkoitus oleskella sunnuntaihin asti. Jos joku haluua tuliaisiksi mitä vain intiaanikamaa niin saa toivoa :)
Lataan myöhemmin tänne joitain hienoja kuvia näiltä päiviltä.Tässä nyt yksi kuva kaupungista antamaan vähän ideaa missä ollaan..
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
San Salvador ja Antigua
Ok, perilla ollaan Guatemalassa! Yovyttiin matkalla pari yota San Salvadorissa,rotan syomassa luukussa keskella vanhaa "aitoa" kaupunkia. Johanneksella hieman kulttuurishokkia puski pintaan kun seikkailtiin lauantaiaamu paikallisilla, aika katastrofaalisilla markkinoilla. Kaikki oli likaista ja meluista ja oltiin varmoja, etta vahintaan salmonella tulee aamupalasta. Iltapaivaksi oli pakko ottaa taksi sitten toiselle puolelle kaupunkia jossa se toinen luokka teki ostoksena ilmastoiduissa ja desifioiduissa butiikeissa. Nàhtiin ainakin kaksi tosi erilaista maailmaa saman kaupungin sisalla.
San salvadorissa oikein etsimàllà etsittin jàlkia vajaat parikymmenta vuotta sitten loppuneesta raa`asta sisallissodasta, mutta aika samanlaista siellà oli mitá esim. San Josèssa, vahan koyhempaa ja vahan eriarvoisempaa. Myos mara salvatrucha-jengi jai vain jutuiksi Lonely Planetissa, ehka hyva niin:)
Tana aamuna otettiin bussi Guatemalaan ja taxi suoraan Guatemala Citysta Antiguaan, koska haluttiin jo pois noista saasteisista ja sekavista kaupungeista. Antigua on Guatemalan vanha paakaupunki, nykyinen Unescon suojelukohde. Tosi kaunis ja puhdas. Guatemalan vaestosta n. 60% on alkuperaisasukkaita, paaasiassa maya-intiaaneja. Taallakin niita nakee paljon, tosi monet kulkevat viela perinnevaatteissa ja puhuvat maya-kielia, aika omalaatuinen tunnelma siis.
Taalla on tanaan alkanut paasiaishulinat. Kaupungissa oli meilettomasti populaa ja paljon miehia violeteissa kaavuissa. Ensin kaduille tehtiin "mattoja" kukista, ruohosta ja muista kasveista ja sitten kun ne oli saatu valmiiksi, niin kulkue jyras niiden paalta. Hostellin tadin mukaan se kuvaa sita, etta autetaan Jeesusta raskaalla tiella Golgatalle levittamalla mattoja jalkojen alle. En sitten tieda mita ne lukuiset violetit miehet edustivat... Tassa pari kuvaa meiningista. Latasin ne netista, mutta aika tommoselta taalla nayttaa.
Huomenna iltapaivalla láhdetaan aktiiviselle Pacaya-tulivuorelle páivan retkelle, saadaan vissiin grillata vaahtokarkkeja laavan lammossa :) Hasta luego!
San salvadorissa oikein etsimàllà etsittin jàlkia vajaat parikymmenta vuotta sitten loppuneesta raa`asta sisallissodasta, mutta aika samanlaista siellà oli mitá esim. San Josèssa, vahan koyhempaa ja vahan eriarvoisempaa. Myos mara salvatrucha-jengi jai vain jutuiksi Lonely Planetissa, ehka hyva niin:)
Tana aamuna otettiin bussi Guatemalaan ja taxi suoraan Guatemala Citysta Antiguaan, koska haluttiin jo pois noista saasteisista ja sekavista kaupungeista. Antigua on Guatemalan vanha paakaupunki, nykyinen Unescon suojelukohde. Tosi kaunis ja puhdas. Guatemalan vaestosta n. 60% on alkuperaisasukkaita, paaasiassa maya-intiaaneja. Taallakin niita nakee paljon, tosi monet kulkevat viela perinnevaatteissa ja puhuvat maya-kielia, aika omalaatuinen tunnelma siis.
Taalla on tanaan alkanut paasiaishulinat. Kaupungissa oli meilettomasti populaa ja paljon miehia violeteissa kaavuissa. Ensin kaduille tehtiin "mattoja" kukista, ruohosta ja muista kasveista ja sitten kun ne oli saatu valmiiksi, niin kulkue jyras niiden paalta. Hostellin tadin mukaan se kuvaa sita, etta autetaan Jeesusta raskaalla tiella Golgatalle levittamalla mattoja jalkojen alle. En sitten tieda mita ne lukuiset violetit miehet edustivat... Tassa pari kuvaa meiningista. Latasin ne netista, mutta aika tommoselta taalla nayttaa.
Huomenna iltapaivalla láhdetaan aktiiviselle Pacaya-tulivuorelle páivan retkelle, saadaan vissiin grillata vaahtokarkkeja laavan lammossa :) Hasta luego!
torstai 18. maaliskuuta 2010
Reissu kohti Guatemalaa alkaa
Tänään alkaa reissu kohti Guatemalaa! Bussi lähtee kolmelta aamuyöllä San Josesta ja on San Salvadorissa illalla klo:9 eli siis 18 tuntia bussissa istumista edessä. Suunnitelmissa on, että ollaan pari yötä El Salvadorissa ja sitten vasta jatketaan Guatemalan puolelle. Yritän päivittää blogia aika usein, jopa pari kertaa viikossa, että äiti saa nukuttua. Puhelin kun ei toimi Costa Rican rajojen ulkopuolella niin meille ei voi soittaa pariin kolmeen viikkoon. Vaikka Väli-Amerikasta kuulee mitä tahansa varotteluja niin ei täällä mitenkään uskomattoman vaarallista ole. Ja kaikkia kauhujuttuja saa suodattaa (huom.äiti!!)
Eilinen Suomi-illallinen onnistui aika täydellisesti. Alkupalana Johanneksen tuomia ruisnappeja ja savulohta, pääruokana lohta ja uuniperunoita ja jälkkäriks vielä omenahyvettä. Kaikki tykkäsivät, mutta mä varmaan nautin kaikista eniten. On jo kerennyt kaivata tuttuja ja turvallisia makuja. Ruisnapit maistuivat ihan kesälle, mökille ja Herajärvelle. Kuvassa Max ja Vladimir, mun kämppikset
Ps.Salsa oli niin kivaa. Pitää ottaa pari tuntia lisää kun tullaan takas. Johannes on vanha parkettien partaveitsi.
PPS. Kommetoikaa nyt hyvät ihmiset jotain tänne blogiin niin tiedän, etten kirjota aivan turhaan!
Eilinen Suomi-illallinen onnistui aika täydellisesti. Alkupalana Johanneksen tuomia ruisnappeja ja savulohta, pääruokana lohta ja uuniperunoita ja jälkkäriks vielä omenahyvettä. Kaikki tykkäsivät, mutta mä varmaan nautin kaikista eniten. On jo kerennyt kaivata tuttuja ja turvallisia makuja. Ruisnapit maistuivat ihan kesälle, mökille ja Herajärvelle. Kuvassa Max ja Vladimir, mun kämppikset
Ps.Salsa oli niin kivaa. Pitää ottaa pari tuntia lisää kun tullaan takas. Johannes on vanha parkettien partaveitsi.
PPS. Kommetoikaa nyt hyvät ihmiset jotain tänne blogiin niin tiedän, etten kirjota aivan turhaan!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Johannes tullut paikalle.. :)
Eli Johannes tässä terve! Tulin eilen illalla tänne San Joseen ja matka meni kaikin puolin hyvin. Anna tuli kämppiksineen vastaan lentokentälle ja sitten paineltiin autolla tänne kämpille ikkunat auki, lämpimän trooppisen ilman hyväillessä väsynyttä matkailijaa. Annan huoneessa meitä oli odottamassa Annan kaveri, pieni torakkainen keskellä lattiaa. Anna oli onneksi etukäteen väritellyt juttuja seinien sisällä juoksevista rotista ja torakoista niin ei niihin kiinnittäny sitten sen suurempaa huomiota. Korvatulpat vaan korviin ja nukkumaan. Yhen torakan pyydystin vielä vessasta eli niitä riittänee.
Kämppä vaikuttaa aika samantasoiselta ku mulla oli Madridissa. Erona on, että tässä on vähemmän ihmisiä, enemmän eläimiä ja se, että tää ei oo kerrostalo.
Anna on buukannut meille heti ohjelmaa eli lähen tästä koululle piakkoin missä meemme syömään ja sitten on varattuna privaatti salsatunti. Onneks oon käyny vähän Jyväskylässä harjottelemassa niin voi olla että pääsee yllättään ton Annan, kattotaan. Nojoo, lyhyestä virsi kaunis, väsyttää aika paljon ku on toi unirytmi sekasin.
Ilmoitellaan itestämme aina tilaisuuen tullen joten heipähei ja palataan.
Kämppä vaikuttaa aika samantasoiselta ku mulla oli Madridissa. Erona on, että tässä on vähemmän ihmisiä, enemmän eläimiä ja se, että tää ei oo kerrostalo.
Anna on buukannut meille heti ohjelmaa eli lähen tästä koululle piakkoin missä meemme syömään ja sitten on varattuna privaatti salsatunti. Onneks oon käyny vähän Jyväskylässä harjottelemassa niin voi olla että pääsee yllättään ton Annan, kattotaan. Nojoo, lyhyestä virsi kaunis, väsyttää aika paljon ku on toi unirytmi sekasin.
Ilmoitellaan itestämme aina tilaisuuen tullen joten heipähei ja palataan.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
El Limón, Cahuita ja Puerto Viejo
Limonin kylää
Laura kansallispuiston uumenissa
Apinoista rohkein
Torstai-iltana paineltiin Lauran kanssa Karibialle espanjalaisen Fernandon luokse, pikkukaupunkiin nimeltään El Limón. Kaikki joille mainitsin matkasta, varoitteli että siellä on tosi vaarallista ja pitää olla tarkkana kokoajan, eikä saa liikkua pimeällä. Suurin osa neuvojista oli semmoisia jotka eivät olleet ikinä käyneet siellä päinkään, siksi osasin hieman suodattaa varoituksia, mutta silti olin yllättynyt, että kaupunki oli kuitenkin niiiin tavallinen. Suurin osa väestöstä on mustia ja mulatteja ja se tekee katukuvasta erilaisen. Muuten en näin nopealla visiitillä juurikaan osaa nimetä eroavaisuuksia muihin costaricalaisiin kaupunkeihin.
Limonin historia on kiinnostava ja toisaalta myös muistutus siitä kuinka vähän aikaa tiukasta rotuerottelusta on. Kun Costa Ricaan alettiin rakentaa rautateitä joskus 1800-luvulla, Limoniin tuotiin halpaa työvoimaa Jamaicalta ja Haitista, lähinnä aikaisemmin Afrikasta tuotuja mustia miehiä. Näille viljeltiin ravinnoksi edullista ja ravitsevaa ruokaa, nimittäin banaaneja. Myöhemmin kun banaaniviljelmistä tuli alueen pääelinkeino, mustat työskentelivät banaaniviljelmillä ja heidät oli lailla määrätty myös pysymään niillä viljelmäalueilla. Vasta 1948 mustat saivat oikeuden liikkua muualla maassa. Siksi näin pienessä maassa mustat ovat edelleen niin tiukasti erotettuina omille alueilleen.
1800-luvun viimeisinä vuosina historiallinen banaaniyhtiö, United Fruit Company, sai alkunsa El Limonin banaaniviljelmistä. United Fruit Companylla oli paljon vaikutusvaltaa 1900-luvulla useissa Latinalaisen Amerikan valtioissa. Se tunnetaan muun muassa valtioiden, työläisten ja luonnonvarojen riistosta, joukkomurhasta Kolumbiassa, ja monista muista negatiivisista asioista. Sitä kuvataan monesti mustekalaksi jonka lonkerot ulottuivat kaikkialle näissä banaanivaltioissa. Nykyisellään United Fruit Company on osa Chiquita- yhtiötä. United Fruit Company esiintyy mm. Pablo Nerudan runoissa ja muussa Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa (mm. Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys). Oikeastaan jos tutustuu Latinalaisen Amerikan historiaan viimeiseltä vuosisadalta, ei voi välttää törmäämistä kyseisen yhtiön vaikutusvaltaan. Postauksen loppuun liitin tuon Nerudan runon United Fruit Companysta englanniksi käännettynä.
En tiedä kiinnostaako teitä hirveästi lukea tämmöistä yhteiskunnallista sepustusta vai pitäisikö vaan keskittyä omiin kuulumisiin? No, hyvää kuuluu! Reissu Limonissa meni hyvin, oli oikein kivaa ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Perjantaina oli niin kuuma, että päädyin vaan toistamaan yhtä ainutta lausetta parin minuutin välein: Estoy sudando (mä hikoilen). Laura kielsi jossain vaiheessa sanomatta sitä enää kertaakaan :D Perjantaina käytiin tsekkaamassa Playa Bonita niminen ranta, lauantaina Cahuita- niminen kansallispuisto jossa nähtiin muun muassa kolmea eri rotua apinoita. Sunnuntai chillattiin Puerto Viejo nimisessä pienessä turistikylässä joka on sekoitus surffi-, lattari- ja afroamerikkalaisia kulttuureita. Viikonloppu oli tosi lyhyt aika noin moneen paikkaan. Puerto Viejoon ja Cahuitaan on palattava ennen sadekauden alkua, niin leppoisa meininki siellä vaikutti olevan!
Johannes tulee huomenillalla. Keskiviikoksi olen suunnitellut Suomi-illallisen kämppiksille. Tarkoituksena olisi tehdä uunilohta, mutta saa nähdä jääkö se vain haaveeksi vai löydänkö lohta jostain. Keskiviikolle ja torstaille olen varannut parit salsatunnit. Minun pitkäaikaisena haaveena kun on ollut opetella tanssimaan salsaa silleen kauniisti, ei suomalaisittan marsiien yks-kaks-kolme! Perjantaiaamuna olisi sitten tarkoitus nousta Guatemalaan vievään bussiin, pysähtyä matkalla El Salvadorissa ja seikkailla muutenkin pitkin Väli-Amerikkaa. Kirjoittelen sitten uudestaan kun tiedän matkasuunnitelmista tarkemmin, viimeistään reissun päältä viikonloppuna.
United Fruit Co.
When the trumpet sounded
everything was prepared on earth,
and Jehovah gave the world
to Coca-Cola Inc., Anaconda,
Ford Motors, and other corporations.
The United Fruit Company
reserved for itself the most juicy
piece, the central coast of my world,
the delicate waist of America.
It rebaptized these countries
Banana Republics,
and over the sleeping dead,
over the unquiet heroes
who won greatness,
liberty, and banners,
it established an opera buffa:
it abolished free will,
gave out imperial crowns,
encouraged envy, attracted
the dictatorship of flies:
Trujillo flies, Tachos flies
Carias flies, Martinez flies,
Ubico flies, flies sticky with
submissive blood and marmalade,
drunken flies that buzz over
the tombs of the people,
circus flies, wise flies
expert at tyranny.
With the bloodthirsty flies
came the Fruit Company,
amassed coffee and fruit
in ships which put to sea like
overloaded trays with the treasures
from our sunken lands.
Meanwhile the Indians fall
into the sugared depths of the
harbors and are buried in the
morning mists;
a corpse rolls, a thing without
name, a discarded number,
a bunch of rotten fruit
thrown on the garbage heap.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
