Limonin kylää
Laura kansallispuiston uumenissa
Apinoista rohkein
Torstai-iltana paineltiin Lauran kanssa Karibialle espanjalaisen Fernandon luokse, pikkukaupunkiin nimeltään El Limón. Kaikki joille mainitsin matkasta, varoitteli että siellä on tosi vaarallista ja pitää olla tarkkana kokoajan, eikä saa liikkua pimeällä. Suurin osa neuvojista oli semmoisia jotka eivät olleet ikinä käyneet siellä päinkään, siksi osasin hieman suodattaa varoituksia, mutta silti olin yllättynyt, että kaupunki oli kuitenkin niiiin tavallinen. Suurin osa väestöstä on mustia ja mulatteja ja se tekee katukuvasta erilaisen. Muuten en näin nopealla visiitillä juurikaan osaa nimetä eroavaisuuksia muihin costaricalaisiin kaupunkeihin.
Limonin historia on kiinnostava ja toisaalta myös muistutus siitä kuinka vähän aikaa tiukasta rotuerottelusta on. Kun Costa Ricaan alettiin rakentaa rautateitä joskus 1800-luvulla, Limoniin tuotiin halpaa työvoimaa Jamaicalta ja Haitista, lähinnä aikaisemmin Afrikasta tuotuja mustia miehiä. Näille viljeltiin ravinnoksi edullista ja ravitsevaa ruokaa, nimittäin banaaneja. Myöhemmin kun banaaniviljelmistä tuli alueen pääelinkeino, mustat työskentelivät banaaniviljelmillä ja heidät oli lailla määrätty myös pysymään niillä viljelmäalueilla. Vasta 1948 mustat saivat oikeuden liikkua muualla maassa. Siksi näin pienessä maassa mustat ovat edelleen niin tiukasti erotettuina omille alueilleen.
1800-luvun viimeisinä vuosina historiallinen banaaniyhtiö, United Fruit Company, sai alkunsa El Limonin banaaniviljelmistä. United Fruit Companylla oli paljon vaikutusvaltaa 1900-luvulla useissa Latinalaisen Amerikan valtioissa. Se tunnetaan muun muassa valtioiden, työläisten ja luonnonvarojen riistosta, joukkomurhasta Kolumbiassa, ja monista muista negatiivisista asioista. Sitä kuvataan monesti mustekalaksi jonka lonkerot ulottuivat kaikkialle näissä banaanivaltioissa. Nykyisellään United Fruit Company on osa Chiquita- yhtiötä. United Fruit Company esiintyy mm. Pablo Nerudan runoissa ja muussa Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa (mm. Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys). Oikeastaan jos tutustuu Latinalaisen Amerikan historiaan viimeiseltä vuosisadalta, ei voi välttää törmäämistä kyseisen yhtiön vaikutusvaltaan. Postauksen loppuun liitin tuon Nerudan runon United Fruit Companysta englanniksi käännettynä.
En tiedä kiinnostaako teitä hirveästi lukea tämmöistä yhteiskunnallista sepustusta vai pitäisikö vaan keskittyä omiin kuulumisiin? No, hyvää kuuluu! Reissu Limonissa meni hyvin, oli oikein kivaa ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Perjantaina oli niin kuuma, että päädyin vaan toistamaan yhtä ainutta lausetta parin minuutin välein: Estoy sudando (mä hikoilen). Laura kielsi jossain vaiheessa sanomatta sitä enää kertaakaan :D Perjantaina käytiin tsekkaamassa Playa Bonita niminen ranta, lauantaina Cahuita- niminen kansallispuisto jossa nähtiin muun muassa kolmea eri rotua apinoita. Sunnuntai chillattiin Puerto Viejo nimisessä pienessä turistikylässä joka on sekoitus surffi-, lattari- ja afroamerikkalaisia kulttuureita. Viikonloppu oli tosi lyhyt aika noin moneen paikkaan. Puerto Viejoon ja Cahuitaan on palattava ennen sadekauden alkua, niin leppoisa meininki siellä vaikutti olevan!
Johannes tulee huomenillalla. Keskiviikoksi olen suunnitellut Suomi-illallisen kämppiksille. Tarkoituksena olisi tehdä uunilohta, mutta saa nähdä jääkö se vain haaveeksi vai löydänkö lohta jostain. Keskiviikolle ja torstaille olen varannut parit salsatunnit. Minun pitkäaikaisena haaveena kun on ollut opetella tanssimaan salsaa silleen kauniisti, ei suomalaisittan marsiien yks-kaks-kolme! Perjantaiaamuna olisi sitten tarkoitus nousta Guatemalaan vievään bussiin, pysähtyä matkalla El Salvadorissa ja seikkailla muutenkin pitkin Väli-Amerikkaa. Kirjoittelen sitten uudestaan kun tiedän matkasuunnitelmista tarkemmin, viimeistään reissun päältä viikonloppuna.
United Fruit Co.
When the trumpet sounded
everything was prepared on earth,
and Jehovah gave the world
to Coca-Cola Inc., Anaconda,
Ford Motors, and other corporations.
The United Fruit Company
reserved for itself the most juicy
piece, the central coast of my world,
the delicate waist of America.
It rebaptized these countries
Banana Republics,
and over the sleeping dead,
over the unquiet heroes
who won greatness,
liberty, and banners,
it established an opera buffa:
it abolished free will,
gave out imperial crowns,
encouraged envy, attracted
the dictatorship of flies:
Trujillo flies, Tachos flies
Carias flies, Martinez flies,
Ubico flies, flies sticky with
submissive blood and marmalade,
drunken flies that buzz over
the tombs of the people,
circus flies, wise flies
expert at tyranny.
With the bloodthirsty flies
came the Fruit Company,
amassed coffee and fruit
in ships which put to sea like
overloaded trays with the treasures
from our sunken lands.
Meanwhile the Indians fall
into the sugared depths of the
harbors and are buried in the
morning mists;
a corpse rolls, a thing without
name, a discarded number,
a bunch of rotten fruit
thrown on the garbage heap.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti