Viimeisiä viedään

No niin, viimeisiä blogitekstejä viedään. Ihan hyvä että Varpu on toiminut vierailevana blogistina pari viime kertaa, koska itselleni ei ole juurikaan mitään super mielenkiintoista tapahtunut täällä kaupungissa opiskellessa. Uskomatonta miten paljon aikaa näihin kahteen kurssiin voi käyttää! Tuntuu, että Suomessa opitaan samalla vaivalla paaaaljon enemmän. Täällä pitää koko ajan väsätä jotain pikku esseitä ja ryhmätöitä joihin kuluu paljon aikaa. Ja turhuuden huipentuma on ehkä se, että sitten esittelypäivänä pitää laittaa hienot vaatteet päälle,vaikka yleisönä on just ne samat opiskelukaverit jotka siellä aina istuu, hohhoijaa. Nyt on kuitenkin mun koulu ohi Universidad de Costa Ricassa ja aika ottaa lomaa (lomasta). Jottei koulu nyt kuitenkaan ihan unohtuisi, niin olen aktiivisesti ryhtynyt pohtimaan kandin aihetta, jonka ajattelin kirjoittaa tuossa elo-syyskuun aikana. Varpu on oivana apuna ideoinnissa ja antamassa neuvoja…

Viime viikonloppu tosiaan seikkailtiin Varpun kanssa Monteverdessä, pikku kylässä korkealla vuoristossa, jota ympäröi pilvisademetsä ja tulivuori Arenal. Paikka oli mielettömän kaunis (ja puolen vuoden kuumuuden jälkeen myös ihanan vilpoisa)! Suoritettiin 12 vaijeria vaijeriradalla, vaellettiin viidakossa ja opiskeltiin Costa Rican käärmeitä. Niin, ja juotiin taas sitä hostellin ilmaista kahvia oikein antaumuksella ja katsottiin jalkapalloa. Parasta seikkailua oli ehdottomasti vaijerirata jossa parhaillaan 100 metrin korkeudessa sai lintuperspektiivin sademetsään. Pelottavinta olivat vapaapudotukset ja sademetsän äänet joiden seurauksena Varpusta kuoriutui aikamoinen sprintteri kun se yhtäkkiä kuuli jotain pientä murinaa. Mitä lie ollut :) Muutenkin Varpu vanha seikkailijamatkailija selvisi kunnialla mun kurinalaisista aamuherätyksistä ja muusta matkanjohtajan määräilystä :)Laitan myöhemmin muutaman kuvan kunhan saan niitä.Tässä alla on netistä ladattu kuva siitä, miltä vaijeriratailu näyttää.

Huomenillalla tapaan taas Varpun jossain tuolla Tyynellämerellä, paikka ei ole vielä ihan lukkoon lyöty. Sunnuntaina tulee Mildred ja sitten tiistaina kai lähdetään käymään Nicaraguassa, ollaan noin viikko, joten sinä aikana muhun ei taas saa yhteyttä puhelimitse. Kirjoitan varmaan kerran vielä sieltä käsin mutta muuten tää alkaa olla tässä. Enää kaksi ja puoli viikkoa Costa Ricaa ja viikko New Yorkia jälellä. Ajatukset ovat kokoajan enemmän Suomessa: kaikissa ruoissa mitkä minua odottavat, uudessa kodissa ja sen asukissa, Suomen kesässä...Pian nähdään!

Ps. Tietääkö joku miksi sitä sademetsätyyppiä kutsutaan pilvisademetsäksi? Varpun ehdotus on se, koska niiden monien puiden päät ovat ikään kuin pilvien muotoiset ja sit joku muu kanssa. Mä ehdotin sitä, että ne on niin korkealla, pilvien tasolla niin siks...