Synttäriviikon kuulumiset

Mieletön synttäriviikko takana: ohjelmaa on ollut aika paljon, joten nyt on ihana vaan istua kotona rauhassa ja kuluttaa aikaa ei-mihinkään. Keskiviikkona oli ne mun ja Ismaelin rullaluistelusynttärit ja ne onnistu aika täydellisesti: vielä paljon paremmin mitä odotin. Vieraat olivat oikein innoissaan. Lukuisilta kaatumisilta ei vältytty ja jossain vaiheessa kakkua oli ympäri salia, kun kaikki lentelivät kakkulautasten kanssa. Kaksi ja puoli tuntia luistelua meni vaan aivan liian nopeasti ja niin kuin kaikki parhaat juhlat, niin nämäkin loppuivat silloin kun meno oli huipussaan. Tässä muutamia kuvia:




Varpu saapui torstai-iltana ihan aikataulussa ja sen jälkeen ollaankin oltu enemmän tai vähemmän menossa kokoajan: kahvitouri Brittin kahvitilalla, sinkkuelämää leffailta Lauran luona, vihannesmarkkinat, mun toiset synttärijuhlat Wiebken, Katharinan ja Jonin luona, pakkausta, purkamista ja eilinen ravintolaillallinen Tin Jossa. Tänä aamuna Varpu pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja poistui Parisminaan, siis sinne kilpparipaikkaan mistä itse olin niin tohkeissani pari viikkoa sitten. Toivottavasti kokemus on yhtä hyvä mitä mulla! Ensi viikonloppuna nähdään Puerto Viejossa, Karibialla, ja suunnitellaan siellä sitten minne seuraavaksi. Varpu on ihanan helppo vieras, nukkuu kun tukki vaikka rotat juoksee korvan vieressä, tulee kaikkien kanssa toimeen ja on ihanan innostunut kaikesta. Seuraavasta kuukaudesta tulee varmasti tosi kiva!

Viikonloppuna on ollut vähän myös kriisiä tämän kämpän kanssa. Mutta avaudun siitä joskus toiste enemmän sitten...Olin jo melkein muuttoaikeissa, mutta kai tässä nyt kuukauden jaksaa sinnitellä, varsinkaan kun kuukaudesta vain muutaman viikon olen enää täällä San Joséssa.

Viikonloppuna sain puhelun yhdeltä suomalaiselta historian opettajalta, joka oli ollut yhteydessä Suomen konsulaattiin ja saanut mun yhteystiedot sieltä. Lupasin torstaina mennä Lauran kanssa johonkin tosi köyhään kouluun pitämään esitelmän Suomesta.Varmaan ihan mielenkiintoinen kokemus. Harmi vaan kun ei ole enää mitään suomalaista suklaata tai semmoista, mitä voitaisiin antaa siellä.

Viikko menee siis varmaan aika tiiviisti kotona ja koulujutuissa ja perjantaiaamuna lähden sitten Varpun luokse sinne Puerto Viejoon. Aika käy vähiin, mutta toisaalta niin käy rahatkin. Routa porsaan kotiin ajaa, niin kuin Johannes äsken skypessä totesi :) Hasta luego!