Viimeisiä viedään

No niin, viimeisiä blogitekstejä viedään. Ihan hyvä että Varpu on toiminut vierailevana blogistina pari viime kertaa, koska itselleni ei ole juurikaan mitään super mielenkiintoista tapahtunut täällä kaupungissa opiskellessa. Uskomatonta miten paljon aikaa näihin kahteen kurssiin voi käyttää! Tuntuu, että Suomessa opitaan samalla vaivalla paaaaljon enemmän. Täällä pitää koko ajan väsätä jotain pikku esseitä ja ryhmätöitä joihin kuluu paljon aikaa. Ja turhuuden huipentuma on ehkä se, että sitten esittelypäivänä pitää laittaa hienot vaatteet päälle,vaikka yleisönä on just ne samat opiskelukaverit jotka siellä aina istuu, hohhoijaa. Nyt on kuitenkin mun koulu ohi Universidad de Costa Ricassa ja aika ottaa lomaa (lomasta). Jottei koulu nyt kuitenkaan ihan unohtuisi, niin olen aktiivisesti ryhtynyt pohtimaan kandin aihetta, jonka ajattelin kirjoittaa tuossa elo-syyskuun aikana. Varpu on oivana apuna ideoinnissa ja antamassa neuvoja…

Viime viikonloppu tosiaan seikkailtiin Varpun kanssa Monteverdessä, pikku kylässä korkealla vuoristossa, jota ympäröi pilvisademetsä ja tulivuori Arenal. Paikka oli mielettömän kaunis (ja puolen vuoden kuumuuden jälkeen myös ihanan vilpoisa)! Suoritettiin 12 vaijeria vaijeriradalla, vaellettiin viidakossa ja opiskeltiin Costa Rican käärmeitä. Niin, ja juotiin taas sitä hostellin ilmaista kahvia oikein antaumuksella ja katsottiin jalkapalloa. Parasta seikkailua oli ehdottomasti vaijerirata jossa parhaillaan 100 metrin korkeudessa sai lintuperspektiivin sademetsään. Pelottavinta olivat vapaapudotukset ja sademetsän äänet joiden seurauksena Varpusta kuoriutui aikamoinen sprintteri kun se yhtäkkiä kuuli jotain pientä murinaa. Mitä lie ollut :) Muutenkin Varpu vanha seikkailijamatkailija selvisi kunnialla mun kurinalaisista aamuherätyksistä ja muusta matkanjohtajan määräilystä :)Laitan myöhemmin muutaman kuvan kunhan saan niitä.Tässä alla on netistä ladattu kuva siitä, miltä vaijeriratailu näyttää.

Huomenillalla tapaan taas Varpun jossain tuolla Tyynellämerellä, paikka ei ole vielä ihan lukkoon lyöty. Sunnuntaina tulee Mildred ja sitten tiistaina kai lähdetään käymään Nicaraguassa, ollaan noin viikko, joten sinä aikana muhun ei taas saa yhteyttä puhelimitse. Kirjoitan varmaan kerran vielä sieltä käsin mutta muuten tää alkaa olla tässä. Enää kaksi ja puoli viikkoa Costa Ricaa ja viikko New Yorkia jälellä. Ajatukset ovat kokoajan enemmän Suomessa: kaikissa ruoissa mitkä minua odottavat, uudessa kodissa ja sen asukissa, Suomen kesässä...Pian nähdään!

Ps. Tietääkö joku miksi sitä sademetsätyyppiä kutsutaan pilvisademetsäksi? Varpun ehdotus on se, koska niiden monien puiden päät ovat ikään kuin pilvien muotoiset ja sit joku muu kanssa. Mä ehdotin sitä, että ne on niin korkealla, pilvien tasolla niin siks...

Reissuraportti

Moi taas! Lupasin kertoa kuulumisia Annan puolesta, koska Annan viikko ei ole ollut kovin tapahtumarikas kouluhommista johtuen. Minä sitten lomailin Annankin puolesta, joten tässä tulee reissuraporttia:

Lähdettiin Melissan kanssa tiistaina aamutuimaan bussilla kohti Manuel Antonion kylää Tyynenmeren rannikolle. Bussi lähtikin yllättäen tunnin myöhässä (älä luota lonariin!), joten ehdittiin tasotella aamuväsymykset paikallisessa kahviossa. Hikisen neljän tunnin matkan jälkeen saavuttiin kylään ja löydettiin vielä edullinen ja viihtyisä hostelli, Costa Linda, jossa 10dollarin yöhintaan kuului ilmainen kahvi. Voi sitä onnea! Kahvihan on täällä taivaallista herkkua, joten tuli hörpittyä kuppi jos toinenkin.

Seuraavana aamuna lähdettiin kiertämään luonnonpuistoa. Levytettiin upeilla puhtailla biitseillä ja tarvottiin sademetsässä. Maasto oli kylläkin sen verran hankalaa, että Exit-kyltti jäi huomaamatta ja kohta tajusinkin jo kuvaavani samaa näköalapaikkaa uudestaan. Onneksi ei sentään Melissan synttäripäivä päättynyt yöhön käärmeiden, apinoiden, laiskiaisten ja iguanoiden seuraan, vaan Bambu Janiin, paikallisen yökerhoon, jossa sattui olemaan Ladies Night. Päästiin siis vähän testaamaan tanssitaitojakin uuden jenkki-aussi kaveriporukan kanssa.

Seuraavana aamuna herättiin AIKAISIN surffikurssille. Liian aikaisin, koska tajuttiin paikan päällä että oltiin tunnin etuajassa. Eikun uudestaan yrittämään tunnin päästä ja surffaushan sujuikin yllättävän mukavasti väsymyksestä huolimatta.

Nyt ollaan takaisin San Josessa ja huomenna suunnataan Annan kanssa Monteverden pilvisademetsiin. Sieltä jatkan Nicoyan niemimaata kohti, jossa vietänkin sitten loppureissun. Kotiin tiedoksi että lennän täältä 7.7 Englantiin ja Suomeen tulen 11.7. Rahat on luultavasti loppu, joten äiti ja iskä: siivotkaahan vierashuone mulle valmiiksi! Hasta Luego !

-Barbu

Varpu tässä terve

Heissansaa kaikille! Toimin nyt lyhyesti vierailevana blogistina näin puolentoista viikon Costa Rican matkailun jälkeen. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että kokemukset tähän asti ovat ylittäneet odotukset huimasti. Odotukset olikin korkealla jo alussa, eli täällä on siis ollut IHAN MAHTAVAA!

Tässäpä siis lyhyesti mitä on tullut puuhailtua:

Eka viikonloppu pyörittiin San Josessa enemmän ja vähemmän (mas o menos) Jetlagissa, mutta kuitenkin synttäritunnelmissa. Tutustuin Annan kavereihin leffan, syömisen ja tanssin merkeissä. Todettakoon, että kaikki tuntuvat olevan harvinaisen mukavaa ja lungia porukkaa. San Josesta lähdinkin sitten Parisminaan, joka oli usean pomppuisen bussi -ja lauttamatkan takana. Kylä oli siis eristyksissä viidakon keskellä ja tunnelma sen mukainen: erittäin rento. Yöt nukuin mukavan perheen luona, päivät puuhailin kylässä ja biitsillä kylän lasten ja kahden muun vapaaehtoisen kanssa. Öisin käveltiin rantaa pitkin etsien kilppareita ja onnistuinkin näkemään kolme, joista kahden munat sain kerätä. Unohtumattomia kokemuksia.

Viikonloppu sitten vietettiinkin suomalaistunnelmissa Puerto Viejossa Annan, Jonin ja Melissan kanssa. Sain vinkin mahtavasta hostellista kylän laidalla ja lopulta muutkin myönsivät paikan olevan oikein mainio, myöskin Melissa, joka koki hostellissa asumisen ensimmäistä kertaa. Tunnelma Puerto Viejossa oli karibialaisen rento sekoittuen suomalaiseen huumoriin. Hauskaa siis oli! Jonillakin, vaikkei se tahdo sitä myöntää. Oppi osallistumaan tyttökeskusteluihinkin reissun aikana. Käytiin pyöräilemässä Manzanillossa jossa syötiin loistavaa ruokaa. Anna tulee muistelemaan sitä seuraavan kolmen vuoden ajan. Tsekattiin myös Cahuita ja sen luonnonpuiston käärmeet, laiskiaiset ja biitsit.

Huomenna suunnataan Melissan kanssa Manuel Antonioon Tyynenmeren puolelle, ja tavoitteena on ainakin vierailla luonnonpuistossa ja surffata. Odotan innolla erityisesti jälkimmäistä. Juhannus vietetaan sitten vähän jännemmässä paikassa, jota Anna sitten kuvailee tarkemmin.

Kiitän ja kuittaan,terkut erityisesti Äitille! Varpu

Esitelmä ja muuta

Tänään pidimme sen Suomi-esitelmän paikallisessa julkisessa (siis köyhässä) koulussa. Nykyisin on niin tottunut kaikkiin audiovisuaalisiin apuvälineisiin, niin tuntuu tosi tylsältä jaaritella luokan edessä ilman mitään. Tulostimme jotain kuvia karhuista, metsistä, lumesta ja joulupukista ja ajateltiin pitää homma tosi perustasolla. Saatiin kuitenkin huomata, että perustasokin oli aika liikaa kun liikkeelle lähdettiin siitä, että oppilaat eivät tienneet missä on Eurooppa eikä koulussa ollut maailmankarttaa. Siinä on sitten aika turha odottaa, että lapset esittäisivät kysymyksiä saunomiskulttuurista tai kaamoksesta… No, ihan hyvin se meni ja mielenkiintoinen kokemus. En sitten tiedä mitä niille jäi mieleen. Varmaan se, miten saunan kiuas toimii tai että joulupukki asuu Suomessa.

Paikalle saapui yllätykseksi myös Suomen kunniakonsulaatti yhden suomencostaricalaisen naisen ja hänen miehensä kanssa. He kaikki ovat asuneet Costa Ricassa useita kymmeniä vuosia. Siinä tuli pari kulttuuritörmäystä meidän suomalaisten, nykyisten ja vanhojen, välillä. Mutta toisaalta ihmekös tuo, se Suomi mistä he ovat muuttaneet joskus 70-luvun alussa työn perässä pois, on tosi eri kuin se, mistä Laura ja minä ylpeinä pidimme esitelmää. Kuitenkin heidän vääristyneen negatiivinen kuva Suomesta jäi ihmetyttämään meitä aika paljon. Ensimmäinen asia, mitä sille Liperistä aikoinaan lähteneelle naiselle tuli mieleen Suomesta, oli Suomen vaarallisuus!! WHAT?!!? Se on kuitenkin kasvattanut lapsensa Costa Ricassa, jossa ihmiset eivät pysähdy kadulla neuvomaan tietä, koska pelkäävät.

Niin ja olihan se myös oppitunti siihen, miten köyhyys periytyy jo muutenkin köyhillä alueilla. Keskustelu meni aika pitkälti näin:
Lapsi: -Monta vuotta sä oot?
Laura: -24
Lapsi: -Mun äiti on 25.
Laura: -Aijaa, montas vuotta sä oot?
Lapsi: -8
Laura: -Onks sulla sisaruksia?
Lapsi: -Joo, kahdeksan!

Ottaen huomioon sen, että latinomaissa on hyvin tavallista, että äiti on lasten ainut kasvattaja, selittää tämä varmaan osittain sitä, miksi naisten köyhyys on miesten köyhyyttää suurempaa, ja miten naisia valistamalla ja kouluttamalla voidaan suoranaisesti vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen! MIKSI HANKKIA 12 LASTA KUN VARAA OLISI RUOKKIA VAIN YKSI???

Synttäriviikon kuulumiset

Mieletön synttäriviikko takana: ohjelmaa on ollut aika paljon, joten nyt on ihana vaan istua kotona rauhassa ja kuluttaa aikaa ei-mihinkään. Keskiviikkona oli ne mun ja Ismaelin rullaluistelusynttärit ja ne onnistu aika täydellisesti: vielä paljon paremmin mitä odotin. Vieraat olivat oikein innoissaan. Lukuisilta kaatumisilta ei vältytty ja jossain vaiheessa kakkua oli ympäri salia, kun kaikki lentelivät kakkulautasten kanssa. Kaksi ja puoli tuntia luistelua meni vaan aivan liian nopeasti ja niin kuin kaikki parhaat juhlat, niin nämäkin loppuivat silloin kun meno oli huipussaan. Tässä muutamia kuvia:




Varpu saapui torstai-iltana ihan aikataulussa ja sen jälkeen ollaankin oltu enemmän tai vähemmän menossa kokoajan: kahvitouri Brittin kahvitilalla, sinkkuelämää leffailta Lauran luona, vihannesmarkkinat, mun toiset synttärijuhlat Wiebken, Katharinan ja Jonin luona, pakkausta, purkamista ja eilinen ravintolaillallinen Tin Jossa. Tänä aamuna Varpu pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja poistui Parisminaan, siis sinne kilpparipaikkaan mistä itse olin niin tohkeissani pari viikkoa sitten. Toivottavasti kokemus on yhtä hyvä mitä mulla! Ensi viikonloppuna nähdään Puerto Viejossa, Karibialla, ja suunnitellaan siellä sitten minne seuraavaksi. Varpu on ihanan helppo vieras, nukkuu kun tukki vaikka rotat juoksee korvan vieressä, tulee kaikkien kanssa toimeen ja on ihanan innostunut kaikesta. Seuraavasta kuukaudesta tulee varmasti tosi kiva!

Viikonloppuna on ollut vähän myös kriisiä tämän kämpän kanssa. Mutta avaudun siitä joskus toiste enemmän sitten...Olin jo melkein muuttoaikeissa, mutta kai tässä nyt kuukauden jaksaa sinnitellä, varsinkaan kun kuukaudesta vain muutaman viikon olen enää täällä San Joséssa.

Viikonloppuna sain puhelun yhdeltä suomalaiselta historian opettajalta, joka oli ollut yhteydessä Suomen konsulaattiin ja saanut mun yhteystiedot sieltä. Lupasin torstaina mennä Lauran kanssa johonkin tosi köyhään kouluun pitämään esitelmän Suomesta.Varmaan ihan mielenkiintoinen kokemus. Harmi vaan kun ei ole enää mitään suomalaista suklaata tai semmoista, mitä voitaisiin antaa siellä.

Viikko menee siis varmaan aika tiiviisti kotona ja koulujutuissa ja perjantaiaamuna lähden sitten Varpun luokse sinne Puerto Viejoon. Aika käy vähiin, mutta toisaalta niin käy rahatkin. Routa porsaan kotiin ajaa, niin kuin Johannes äsken skypessä totesi :) Hasta luego!

Suunnitelmien muutos

Kerkesin tänä aamuna jo kirjoittaa pikaviestin blogiin, että olen viikonlopun kansallispuisto Rincón de la Viejassa kylpemässä kuumissa lähteissä ja vaeltamassa, eikä muhun saa yhteyttä puhelimitse. Poistin nyt koko tekstin, koska matka peruuntui ja tylsä viikonloppu sateisessa San Joséssa edessä. Olin jo yliopistolla rinkka selässä odottelemassa muita lähtijöitä kunnes sain puhelun, että matka on peruttu! Muut olivat kuulleet jostain, että se Guatemalassa riehunut hirmumyrsky Agatha on nyt viikonloppuna tulossa tänne ja sähköt on jo nyt poikki pohjoisosassa maata. Mitään virallista tietoa en ole löytänyt mistään, mutta parempi kai se on uskoa. Luin vähän aika sitten sanomalehdestä, että tälle sadekaudelle ennustetaan 11 hurrikaania tai hirmumyrskyä Costa Ricaan, tämä on sitten kai se näistä ensimmäinen. Laahustin takaisin kotiin allapäin ja yritän tässä miettiä mitä ihmettä teen koko viikonlopun. On vaikea keksiä San Joséssa enää mitään mielenkiintoista ja uutta tekemistä.

Onneksi kuitenkin ensi viikko on oletettavasti tosi kiva. Alkuviikosta pitää palauttaa kummallekin kurssille yksi essee, mutta keskiviikkona on sitten ne mun ja Ismaelin rullaluistelusynttärit, torstaina tulee Varpu, perjantaina olisi tarkoitus tehdä vierailu kahvitilalle ja lauantaina juhlitaan mun synttäreitä sitten vähän pienemmällä porukalla. Käytiin keskiviikkona Ismaelin kanssa harjoittelemassa rullaluistelua synttäreitä varten ja se oli ihan sairaan hauskaa, koska melkein kukaan ei osaa oikeasti luistella. Ihmiset vaan lenteli pitkin lattioita ja vähän väliä joku ajo päin seinää tai tarrautui selkään kiinni. Hauskaa siitä teki sen, että luistelijat olivat pääasiassa parhaisiin pukeutuneita aikuisia ihmisiä. Vähän koomisen näköistä kun semmoset keski-ikäiset pariskunnat haparoivat luistimet jalassa pitkin lattioita. Ismaelkin näytti luistimet jalassa lähinnä pikkulapselta joka hakee tasapainoa ensi askelilleen. Mielenkiintoiset juhlat siis keskiviikkona tiedossa!!

Jos ei muuta, niin voin vaikka viikonlopun vaan kerätä energiaa ensi viikkoa varten. Harvoin näin päin...